Polkujuoksureittejä Turussa

Turussa on lukuisia hienoja juoksureittejä polkujuoksua harrastaville. Suunnistusta harrastaneena ja yhteislenkkejä paikallisille juoksuharrastelijoille vetäneenä olen käynyt melko paljon eri kohteissa Turun ympäristössä. Nyt esittelyssä on pari suosikkiani, joita kumpaakin yhdistää sama teema: mäkipainotteisuus.

Hirvensalo

Kartat: Hirvensalo Etelä (1. kuva) ja Pohjoinen (2. kuva.)

Turun seudun ainut laskettelurinne on takuulla tuttu kohde jokaiselle paikalliselle polkujuoksuharrastelijalle. Erityisesti niille, jotka varta vasten treenaavat Suomen vaativimpiin polkujuoksukisoihin kuten Vaarojen Maratoniin tai Lapin tuntureilla järjestettäviin NUTSin kisoihin. Euroopan alppikisoihin treenaville kohde onkin jo ensiarvoisen tärkeä.

Korkeuseroa tällä Hirvensalon alpeiksi kutsutulla alueella on enemmän kuin missään muualla Turussa. Tästä syystä moni harjoitteleekin Hirvensalossa erityisesti mäkitreeniä noin viidenkymmenen metrin korkuisella laskettelurinteellä joko juosten mäkeä ylös ja alas tai tunkaten sauvat apunaan. Mutta Hirvensalon ympäristö tarjoaa laskettelurinteen lisäksi myös paljon enemmän kuin vaan yhden korkean rinteen. Aivan muutaman kilometrin säteellä rinteestä on lukuisia muitakin, lähes yhtä korkeita kukkuloita, joihin johtaa hyvin selkeät ja helposti juostavat polkureitit.

Tärkeimmät lähiseudun kukkulat ovat Kyyrlänmäki, Toijainen, golfkentän kukkula ja Lauttarannan mäki. Kolme ensimmäistä kukkulaa yhdessä laskettelurinteen kanssa muodostavatkin melko järkevän oloisen kiertävän reitin seudun ympäri. Kierrokseen on vielä helppo lisätä Lauttarannan mäki, minne pääsee helposti golfkentän kukkulan pohjoispuolelta.

Lauttaranta on siitä erityinen kohde, että sen jyrkimmällä pohjoisen puoleisella rinteellä on useita maastopyöräilijöiden laatimia kourumaisia ja mutkittelevia polkuja joita pitkin "laskettelu" alas tuo aivan erityisen haasteen juoksuharjoitteluun. Muutenkin ympäristö on erityisen hienoa ja maasto on kasvillisuudeltaan jopa poikkeuksellista rehevää lehtipuumetsää, mikä on kivaa vaihtelua muuten hyvin havumetsäisessä ympäristössä.

Kyyrlänmäki, Toijainen ja golfkentän kukkula on puolestaan perinteisempää varsinaissuomalaista avokalliomaastoa. Joskin golfkentän kukkula on hieman metsäisempää ja pinta-alallisesti suurempi tarjoten myös kalliopohjan lisäksi pehmeämpääkin neulasbaanaa juostavaksi. Jokaisella näistä kolmesta mäestä on kuitenkin oiva mahdollisuus toteuttaa ylimääräistä mäkitreeniä, sillä lähestyminen jokaista huippua kohti onnistuu kätevästi muutamistakin eri suunnista. Näin ollen jo entisestään mäkipainotteisella reitillä on mahdollisuus kerryttää valtavat määrät nousua.

Itse toteutin juuri näillä poluilla peruuntuneen Cortina Trail alppikisan verran nousua ja matkaa samassa suhteessa. Aivan pelkkää kallioille nousua ja laskua Hirvensalo ei kuitenkaan ole, vaan löytyy sieltä muutakin. Yksi hienoimmista kohteista on Särkilahden luontopolku, joka alkaa Toijaistenmäen juurelta. Luontopolku on hyvin mutkitteleva. Siellä on melko teknistä polkua keskellä rehevää ja hieman synkkää metsäosuutta. Hyvin merkitty pätkä on ehdottomasti juoksemisen arvoinen, vaikka onkin hieman lyhyempi ympärysreitti, mutta toimii erinomaisena vastapainona kalliopainotteisessa ympäristössä.

Mikäli Särkilahden luontopolun kaltainen metsäjuoksu maistuu ja sitä herkkua kaipaa lisää, niin sitähän löytyy. Nimittäin Kyyrlänmäen eteläisen rinteen juurelta alkaa kiva merkitty reitti kohti Hirvensalon eteläisempää osaa ja Friskalan metsän luontopolkua.

Siinä, missä Hirvensalon pohjoispuolen maasto on selkeästi painottunut harvapuiseksi avokalliometsäksi, on Friskalan luontopolun maasto rehevää, soista ja synkempää, niin sanottua "kunnon metsää". Asutustakaan ei siellä päin ole kovinkaan paljoa verrattuna pohjoispuoleen. Näin ollen Friskalan metsän reitillä saa yleensä kulkea melko rauhassa ja tuntea olevansa oikeasti luonnon äärellä. Kyseinen reitti on noin seitsemän kilometrin pituinen ja, vaikka mitään kovin korkeita yksittäisiä kallioita siellä ei olekaan, nousua kertyy silti yllättävän paljon johtuen useista pienistä kumpareista, joita reitin aikana on oikeastaan jatkuvalla syötöllä alusta loppuun.

Yhdistämällä pohjoisen puolen korkeat kukkulat Friskalan metsän luontopolkuun saa helposti alueella toteutettua noin kahdenkymmenen kilometrin mittaisen polkulenkin. Mikäli lenkkiä haluaa vielä siitäkin venyttää pidemmäksi, niin se onnistuu jatkamalla Friskalan lahden maaseutureittejä pitkin kohti Haarlaa. Olen itse toteuttanut hieman ylipitkän, noin kolmenkymmenen kilometrin lenkin jatkamalla lenkkiä Friskalan lahden maaseudun metsäteiden ja polkujen kautta Haarlan K-Kaupalle asti. Sieltä onkin ollut kiva käydä hakemassa jotain pientä energiaa tai evästä pitkän lenkin keskellä.

Palaamalla Haarlasta takaisin samoja reittejä Friskalan kautta Kyyrlänmäelle ja aloituspaikalle, matkaa lenkille tulee jo liki kolmenkymmenen kilmoterin verran ja nousuakin helposti noin tuhat metriä. Tämä tietenkin riippuu kiertosuunnasta ja kuinka tarkkaan koluaa läpi eri kohteet, yksittäiset mäet ja niin edelleen. Joka tapauksessa puhutaan silti erinomaisesta polkujuoksukohteesta, jossa on mahdollista toteuttaa monipuolista ja haastavaa juoksutreeniä valmistautuessa mille vain suomen vaativimmista polkujuoksukisoista.

Vaarniemi

Vaarniemen retkeilyreitistö, jota myös Alppilaksi kutsutaan, sijaitsee Turun ja Kaarinan rajalla, Haritun ja Katariinanlaakson eteläpuolella. Alueelle johtaa erinomaiset ulkoilureitistöt ja suositut Rauvolanlahden pitkospuut aivan merenrannan tuntumassa. Alueelle pääsee myös kätevästi lenkkeillen Haritun niittyjen poikki seuraamalla polkuja etelän suunnassa näkyvää korkeampaa metsämaastoa kohden.

Vaarniemi on siitä erityinen luontokohde että vaikka se sijaitseekin melko lähellä kaupunkia, niin se on juuri ja juuri sen verran syrjässä ettei sinne ole vielä toistaiseksi rakennettu kovin paljoa. Ympäristöä ei myöskään ole vielä päästy "pilaamaan" leveillä pinnoitetuilla kuntoradoilla tai metsäteillä, joten luonto on parhaimmillaankin lähestulkoon kansallispuistotasoa. Itse nimittäisin aluetta leikkisästi minikokoiseksi Turun Nuuksioksi.

Alueen ikonisin kohde on aivan Vaarniemenkallion läntisestä nurkasta lähtevä korkea yksittäinen rinne ja sinne pari vuotta sitten valmistuneet puuportaat. Nousua Vaarniemen kallion päälle kertyy lähes viisikymmentä metriä, joten kohde toimii polkujuoksijalle erittäin otollisena mäkitreenipaikkana. Vaikka rinteelle on rakennettu hyvät puiset portaat, niin liikkuminen onnistuu myös luonnollisempaakin maastoa pitkin, jos siitä tykkää enemmän. Juoksukelpoista maastopohjaa on aivan portaiden vieressä mutta hyviä rinnepolkuja löytyy muutamia myös hieman idemmästä, merkityn alapolun varrelta. Toisaalta nousu kalliolle joka paikasta on sen verran jyrkkä että se vaatii juoksukengiltä jo astetta parempaa pitoa. Ja juoksijaltakin hieman enemmän rohkeutta, erityisesti alaspäin mentäessä. Kallion päällä sijaitsee myös tunnettu näkötorni, mikä kannattaa käydä lenkkeilyn lomassa kurkkaamassa.

Vaarniemen kallio on päältä päin laajalti kumpuilevaa avokalliomaastoa minkä halki johtaa parikin merkittyä retkeilyreittiä. Harvapuisen kalliomaaston vuoksi juoksu onnistuu helposti merkittyjen reittien ulkopuolellakin. Tämä mahdollistaa polkujen yhdistelemisen useista eri kohdista toisiinsa. Lisäksi alueella kiertäminen ja edestakainen matkakin käy helposti ilman, että tarvitsee välttämättä mennä tismalleen samasta kohdasta toista kertaa.

Mastotien itäpuolelta sekä Turun Suunnistajien rastituvan takaa löytyy myös hieman rehevämpää ja soistunutta metsäpohjaa, mikä tuo mukavasti vaihtelua maisemiin. Toisaalta siellä kannattaa pysytellä vain selkeillä ja merkatuilla poluilla ellei halua ryhtyä harjoittelemaan suunnistustaitoja.

Vaarniemen kallion lisäksi lähistöllä on toinenkin lähes yhtä korkea kukkula nimeltä Sauhuvuori. Sinne pääsee helposti jopa kolmesta eri suunnasta. Nopein ja helpoin siirtyminen on seuraamalla Vaarniemen merkattua kahden kilometrin mittaista alapolkua aivan toiseen päähän, Lemuntielle asti, josta lähteekin sitten todella jyrkkä yksittäinen nousu Sauhuvuoren huipulle.

Toinen vaihtoehto on hieman mielenkiintoisempi. Vaarnimen kallion itäisestä päästä, Grevilän pellon nurkilta lähtee huomattavasti haasteellisempi merkattu reitti kohti Sauhuvuorta. Reitti on hidasta teknistä kalliomaastoa jossa noustaan ja laskeudutaan pienempiä kukkuloita muutamia kertoja, mikä huipentuu lopussa loivaan pitkään nousuun Sauhuvuoren päälle. Hienoin elementti tässä kahden kukkulan välisessä reitistössä on että sen pystyy kätevästi kiertämään kahdeksikon kaltaista reittiä, sillä siirtymät kallioiden välillä muodostaa Grevilän pellon tuntumassa neljän polun risteysalueen.

Kolmas reittivaihtoehto Sauhuvuorelle onkin sitten vähän pidemmän kaavan mukainen. Nimittäin koko lähitienoon pidempi merkitty reitti kiertää Vaarniemenkallion eteläiseltä puolelta Lemuntien kautta Auvaisten metsään ja sieltä Sauhuvuorelle asti. Tähän hienoon ympärysreittiin on vielä hyvä lisätä Lemunvuoren reitti. Kyseinen Lemunvuoren polku on harmillisesti yksisuuntainen, joten matkan joutuu juoksemaan edestakaisena. Yleensä en suosittelisi vastaavanlaisia reittejä polkujuoksulenkille, mutta tässä tapauksessa teen mielelläni poikkeuksen sillä kyseinen reitti on aivan ensiluokkainen treenimielessä. Todella kumpuilevaa ja raskasta ylös-alas rallia, mutta mikä on kuitenkin näennäisesti jatkuvaa ylöspäin suuntaavaa polkua kohti Lemunvuoren huippua. Perille tultaessa nuotipaikalta on siistit metsämaisemat ja oivallinen hetki pitää pieni eväspaussi ennen kuin palaa takaisin samaa polkua isommalle ympärysreitille.

Suuremman ympärysreitin toinen osa eli Auvaisten metsä on yhdistelmä juurakkoista metsäpolkua tiheässä kuusimetsässä ja kumpuilevaa avokalliota. Ei oikeastaan mitään yllättävää maastojen puolesta, mutta sitä samaa mitä muuallakin lähialueilla eli hidasta ja vaativaa juoksupolkua. Auvaisten metsän itäisellä puolella on myös jonkin verran hyvää talousmetsää ja sen myötä hyviä metsäkoneuria juostavaksi alustaksi.

Alueelta löytyy myös selkeästi näkyvä, hyvin juurakkoinen ja mutainen polku kohti Auvaisten mastoa ja asuinaluetta, mutta paluu takaisin sieltä olisi tehtävä joko samaa reittiä tai teitä pitkin sillä metsä muuten menee melko tiheäksi ja vaikeakulkuiseksi. Eli kannattaa pysytellä isommilla poluilla.

Kokonaisuudessaan Vaarniemen alueella on helppo suorittaa noin 10–15 kilometrin mittaisia lenkkejä kerryttäen niihin tuntuvasti nousua, vähintäänkin samaan tahtiin kuin suomen kovimmilla polkumaratoneilla. Etenkin jos innostuu tekemään ylimääräistä mäkitreeniä kahden korkeimman kallion päälle. Sauhuvuoren rinnettä pystyy treenaamaan ainakin kahdesta oikein otollisesta kohdasta ja Vaarniemen kalliolle pystyy myös nousemaan jopa kolmesta tai neljästä eri kohdasta. Yhdistämällä Vaarniemen alueen retkeilyreitit muihin Turun eteläisen puolen ulkoilualueisiin on mahdollista siellä toteuttaa hyvinkin pitkiä polkulenkkejä. Hyvät siirtymät löytyvät esimerkiksi Katariinanlaakson kautta Luolavuoreen. Mutta ne alueet ovatkin sitten kokonaan toinen tarina.

Kenkävinkki:

Esa suosii näillä poluilla Bushido II:sta, koska se on vakaa ja pitovarma juoksukenkä etenkin jyrkissä alamäissä ja kivikkoisessa maastossa.

Tutustu kengän ominaisuuksiin tuotesivuilla:

Bushido II    Bushido II Woman