Antti Itkonen

"Aamu on ihmisen parasta aikaa, myös juosta!"

Kilpailumatkani:
Suosikkimatkoja ovat yli 100 km matkat, mutta juoksen myös muita matkoja.
Suosikkikenkäni: La Sportiva Jackal
Lempitreenipaikkani: Ounasvaaran metsät
Polkujuoksu-unelmani: Yhtä pitkä “tikkilista kisoja” kuin Jukka Kukkosella


Urheilijatausta

Juoksin poluilla ja Vuokatinvaaran ympäristössä jo lukioaikana, tosin vain oheisharjoitteluna aktiivista golf-harrastusta varten. Lupaava golf-ura tosin loppui rasitusastman puhkeamisen myötä 17-vuotiaana, koska hoitotasapainoa ei löytynyt ja motivaatio laski sairastaessa. Golfia seurasi aktivoituminen rinteessä, erityisesti telemark-suksilla. 2000–2010 tuli kyykkäiltyä varsin aktiivisesti ympäri Pohjois-Suomen vaaroja ja tuntureita sekä Itävallan vuoria. Telluilla maistui kaikki maastot tuntureiden ja vuorien koskemattomista seinämistä hiihtokeskusten parkkeihin ja katujen reileihin. 

Hiihtohommat kuitenkin loppuivat, kun muutin Helsinkiin eikä lentäminen vuorille ja tunturiin tuntunut järkevältä. Lopulta juoksu löytyi uudestaan oheisharjoitteluna murtomaahiihtoa varten vuonna 2012. Useita vuosia oli mennyt vähällä liikunnalla, joten kunto ei ollut ihan parhaimmillaan. Juoksukärpänen kuitenkin puraisi nopeasti ja täysiä, joten hyvin pian huomasin kulkevani Lappiin ja Alpeille juoksukilpailuihin. Nyt, kun taas asun Rovaniemellä, juoksun lisäksi rakkain treenimuoto on mäkien ylösalas hiihtäminen skimo-varustuksella.

Treenaaminen

Harjoitteluni vaihtelee hyvin paljon kauden mukaan. Syksyllä teen enemmän voimaharjoittelua ja matalatehoista kestävyyspohjaharjoittelua, talvella taas harjoittelen enimmäkseen aerobisia ominaisuuksia sekä juosten että rinteessä skinnaten. Pääfokus keskittymisessä on kuitenkin yleensä kesän juoksukilpailuissa, joten huhtikuusta alkaen yleensä teen kilpailukauteen tähtäävää juoksuharjoittelua.

Treenaan kahden viikon jaksoissa, joihin yleensä harjoittelua mahtuu noin 16–25 tuntia. Vuosittain treenitunteja kertyy noin 600–700, joista vähän yli puolet on juoksua. Yli puolet harjoittelusta tulee aamulenkeistä, jotka ovat todella tärkeä osa fyysistä ja henkistä hyvinvointiani. Talvisin aamulenkki on aika usein juoksun sijaan skimo-treeni Ounasvaaralla.

Olen aina ollut aamuihminen, ja 1–3 tunnin lenkit ennen aamuseitsemää sopivat erinomaisesti perheellisen toimistotyöläisen aikatauluun. On aivan mahtava fiilis aloittaa työpäivä hyvällä lenkillä ennen isoa aamupuuroa. Koska asun aivan metsän ja vaarojen vieressä, ja pääsenkin esimerkiksi laskettelurinteeseen suoraan kotiovelta, nautin oikeastaan kaikenlaisista lenkeistä lähiluonnossa. Minulle on ihan sama ovatko kyseessä kovat mäkivedot vai pitkä rauhallinen lenkki, aina on nautinnollista päästä ulos juoksemaan.

Kilpaileminen

Tykkään kilpailla, mutta kilpailen melko harvakseltaan, koska nautin erityisesti yli sadan kilometrin matkoista. Yleensä kilpailen vuosittain vain 3–4 kilpailua vuodessa, joista maksimissaan kolme kilpailua on pitkiä yli sadan kilometrin kisoja.

Suomen kilpailuissa tavoittelen lähtökohtaisesti voittoa, ainakin pidemmillä matkoilla. Lyhyempiä matkoja juoksen välillä lähinnä harjoitusmielessä, ja vaikka voittoa niistäkin haetaan, niin usein sieltä löytyy kourallinen paremmalla hapenkululla varustettuja menijöitä. Ulkomailla en ole kilpaillut muutamaan vuoteen, mutta nyt suunta on Euroopan vuorikisoihin, joissa tavoitteena on sijoittua eliittijuoksijoiden joukkoon.

Kilpaileminen ei ole minulle juoksemisessa itseisarvo, ja voin hyvin kuvitella tulevaisuudessa keskittyväni enemmän esimerkiksi yksinjuoksuihin eri vaellusreiteillä Lapissa ja myös Norjan sekä Ruotsin pohjoisosissa. Luulen, että silloinkin pyrin suoriutumaan varsin reippaalla tahdilla, koska juoksussa minua kiehtoo juuri pitkien matkojen taittaminen omin voimin mahdollisimman ripeästi. Tavallaan se ripeyteen pyrkiminen tekee hommasta paljon mielekkäämpää kuin rauhaksiin haahuilu. Siksi kilpaileminen on tällä hetkellä helppo ja mielekäs tapa harrastaa ja rytmittää tekemistä.

Vuonna 2018 minulla oli kilpailemisen suhteen mukava momentum päällä. Osallistuin kaikkiin Ultra Trail Tourin kolmeen kilpailuun, joista voitin kaksi reittiennätysajoilla (Karhunkierros 166 kilometriä ja Vaarojen Maraton 131 kilometriä). Kuitenkin saman kesän hellekisa Ylläs-Pallas-Hetta on ehkä hienoin kisakokemukseni.

Kisa alkoi reilun 30 asteen helteessä Ylläkseltä ja aloitimme matkan reipasta tahtia puuttomassa tunturimaastossa. Kuumuus ja kova alkuvauhti kostautuivat varmasti koko kärkiporukalla, ja itse oksentelin koko vatsalaukkuni sisällön vähän ennen Pallasta keskellä yötä koittaen peitellä huonoa oloa kilpakumppaneiltani. Lopulta sinnikäs tankkaaminen tuotti tulosta ja onnistuin parantamaan juoksua loppumatkasta saapuen maaliin toisena. Kuten oikeastaan kaikissa kilpailuissa, myös tuolla kertaa maaliin tulo ei ole niinkään kiinnostava seikka  tuskin edes muistan siitä mitään. Sen sijaan parasta pitkissä kilpailuissa ovat matkan varrella koetut hetket ja väsymyksen aiheuttama aistien herkistyminen luontokokemuksille.

La Sportiva: tiimi ja varusteet

Liityin La Sportiva Finland -tiimiin alkuvuodesta 2019. Ajatuksena tiimiin liittymisessä oli tuki ja luottamus siihen, että voin harrastaa parhailla mahdollisilla varusteilla. Tiimiin kuuluminen on kuitenkin tuonut harrastamiseeni myös uuden sosiaalisemman puolen. Koska harjoittelen lähinnä yksin, on yhteydenpito ja tsemppaaminen tiimin kesken tuoneet harrastamiseen erilaista sisältöä. Monipuoliseen tiimiin tutustuminen on myös laajentanut omaa näkemystäni lajista ja antanut virikkeitä oman harrastuksen jatkoa ajatellen. Kun tiimin taustalla on perheyritys, myös tiimin tuki tuntuu läheiseltä ja lämpimältä.

Vakiokalustoon juurtuneita suosikkivarusteitani ovat Tempo-shortsit ja Run Jacket -kuoritakki. Tempo shortsit jalassa viihtyy helposti pitkiä matkoja ja niiden näppärissä vyötärötaskuissa kulkee riittävästi lisäenergiaa pitkällekin lenkille ja lisäksi varmuuden vuoksi kirstysside ja puhelin hätätilanteiden varalle. Run jacket taas on huippukevyt vedenpitävä kuoritakki, joka on mukavan joustava ja hengittävä.

Kenkäpuolella minun olisi viime vuonna pitänyt valita kaksi tai kolme suosikkia, mutta tälle kesälle tuli pelin muuttanut uutuus. Jackal onnistuu yhdistämään kolmen aiemman suosikkikenkäni parhaat puolet, eikä se tunnu tippaakaan kompromissilta. Se on huippuhyvin istuva kenkä, jonka lestissä on varpaille mukavasti tilaa. Vaimennusta on vähintäänkin riittävästi pitkille matkoille ja uuden välipohjaratkaisun ansiosta kenkä on todella kimmoisa.

Juho kysyi minulta: Missä olet kokenut kaikista parhaimman fiiliksen liittyen polkujuoksuun?
Viimeksi tänä aamuna Tottorakalla ja toivottavasti taas huomenna samassa paikassa. Mun on todella vaikea arvottaa parasta fiilistä, koska tosi monella lenkillä tuntuu vaan niin siistiltä. Ehkä NUTS Ylläs-Pallaksella 2018 jossain Lumikero-Hannukuru välillä oli yksi ikimuistoisimmista hetkistä, kun oksentelujen ja muiden ongelmien jälkeen aamuyöllä huomasin taas olevani kilpailukykyinen.

  

Seuraa Anttia: