Elina Virkkunen

"Harrastaessa en unohtaisi leikkimielisyyttä." 

Kilpailumatkani: Ultramatkat eli matkat mielen ytimeen
Suosikkikenkäni:
Monipuoliset La Sportivan Kaptivat
Lempitreenipaikkani: Kanavuoren seutu Vaajakoskella
Polkujuoksu-unelmani: UTTF Finland sekä polkujuoksukisa vuoristossa


Urheilijatausta

Juoksin esimmäisen maratonini Kolin vaaroilla vuonna 2015. Kyseiset vaaramaisemat ovat minulle erityisen rakkaat, sillä Herajärven rannalle ulottuvat omatkin juureni. Myös tuolloin aktiivisesti Vaajakosken Kanavuoressa treenanneet Jyväskylä Trail Runnersien polkujuoksijat hämmensivät juoksuharrastustani niin, ettei lajin parista ollut paluuta. Jos harrastusta kuvailisi eräänlaisena soppana, niin hyvin lähti tuolloin porisemaan. Terveisiä!

Juoksutaustani ei juuri pituudella rehvastele, sillä ensimmäisen aikuisiän lenkkini juoksin vuonna 2014 jolloin aloitin aivan alkeista. Siksi tuntuukin hieman hassulta todeta, että harrastan aktiivisesti kestävyysurheilua ja että siitä on muodostunut elämäntapa. 

Vaikka juoksuvuoteni ovat vähäiset, olen aina liikkunut monella tapaa, niin luonnossa kuin erilaisissa sisäliikunnan ympäristöissä. Nuorena nautin tanssimisesta ja kokeilin myös kamppailulajeja. Taide, musiikki ja kirjallisuus, ne ovat myös varhain löytämiäni lajeja ja niillä olen värittänyt juoksujani monella tapaa. Esimerkiksi keräilen matkoilta mukaani sävyjä ja aiheita maalaamattomiin tauluihini.

Viime vuosina olen innostunut myös suunnistustaidon harjoittamisesta. Varmaankin siksi, koska se on monella tapaa haastavaa ja en ehkä hallitse sitä. Viime kesänä pääsin kokemaan ripauksen Jukolan taikuutta juoksemalla Venloissa aloittajana. Nyt alkuvuodesta möin ompelukoneeni, sijoitin rahat metrin mittaisiin sukellusräpylöihin ja astelin ne kainalossa vapaasukelluskurssille.

Treenaaminen

Kuluneena talvena treenit painottuivat peruskestävyyteen, mittareihin juurikaan vilkuilematta. Pyöräilin työmatkoja ahkerammin ja pääsin nauttimaan huikeasta retkiluistelukaudesta. Alkuvuodesta ryhdyin nostamaan asteittain juoksukilometrien määrää sekä tehoja.

Juoksen poluilla ja teillä noin 3–5 kertaa viikossa. Tällä hetkellä pyörittelen treenejäni pääosin kilometrien mukaan ja juoksumääräni ovat noin 40–80 kilometriä per viikko. Seuraan palautumistani ja sovellan tarvittaessa. Suunnitelmaan vaikuttaa muun muassa tulevan tapahtuman ajankohta sekä kisamatkan pituus. Liikun edelleen monipuolisesti, uin ja pyöräilen työmatkoja huomioiden nämä treeniviikoissa. Vuosikohtaisia kisakilometrejä minulle on parina viime vuonna kertynyt noin 150.

Minulle on tärkeää tehdä asioita fiilispohjalta, mutta koetan pitää mukana punaisen langan, jotta kehittyisin. Pidän monipuolisuudesta ja saatan liittää treeneihin mukaan muita lajeja. Yksi viime vuoden mieleenpainuneista lenkeistä sisälsi myös soutamista. Kantava haave on pitää yllä kunto, jolla uskaltaa tempautua retkeen kuin retkeen ja jossa matka kestoineen ei ole este.

Minulle haastavinta polkujuoksun parissa on treenaamiseen liittyvän tasapainon saavuttaminen. Selvää on, että omalla taustallani (tietoineen ja taitoineen) "kompastellaan" aina välillä. Onnea on kasvava ja monipuolinen verkosto, joka on tukenut kehitystäni tähän saakka. Onnekseni olen tähän asti selättänyt jokaisen eteen tulleen ongelman ja toivottavasti ottanut jotain myös opikseni.

Hauskinta on suunnitella ja toteuttaa omia elämysretkiä. Sellaisia, joista puuttuu aivan viimeisin viimeistely. Sen saa tehdä luonto tai jokin muu kohdalle osuva odottamaton selkkaus. Olen huomannut, että tällä kaavalla rakentuvat ne mieleenpainuvimmat muistot. On tarinoita niin umpihankimarssista, jossa huumori loittoni horisonttiin, sekä sammakoiden väistelystä kesäyössä ja painista juomarakon anastaneen lampaan kanssa.

Kilpaileminen

Pidän treenaamisesta kovasti ja koen, että tulevaan kilpailuun tähtääminen pitää minut oivassa vireessä. Vaikka kilpaileminen jännittää, tarjoavat tapahtumat hienot puitteet lajista nauttimiselle sekä mahdollisuuden tavata muita polkujuoksuun hurahtaneita.

Kisoissa minulle on tärkeintä saada tehtyä treenatun kunnon mukainen paras juoksuni. Muita en jahtaa ja varon asettamasta itselleni paineita loppuaikaan liittyen. Tavoitteeni pidän maltillisena, jotta on lähes mahdottomuus epäonnistua. Jälkeenpäin on toki hauska spekuloida, mihin sitä ylsikään ja olisiko ollut vielä viilattavaa.

Juoksin ensimmäiset ultramatkani keväällä 2017 Kuusamon Karhunkierroksella (82 km) sekä syksyllä Kolin Herajärven kierroksella (86 km). Näistä jälkimmäinen on yksi parhaimmista kilpailukokemuksistani. Karhunkierros jäi kohdallani hieman valjuksi, ehkä jarruttelin liikaa, sillä halusin vielä kokeilla uudestaan vastaavaa matkaa. Onneksi lähdin, sillä kun matka ei enää hirvittänyt, saatoin keskittyä muihin aiheisiin. Jännitin nimittäin eksymistä, varsinkin pimeässä. Muistan vieläkin, kuinka sihrasin kylttejä pimeässä useaan kertaan jopa palaten tarkistamaan, että suunta on varmasti oikea. Tämä kokemus teki monesta mahdottomasta mahdollisen.

Myös vuoden 2018 Nutsin Ylläs-Pallas-Hetta ja silloinen perusmatka (130 km) on painunut myös vahvasti mieleeni. Aivan kuin olisi tehnyt siellä kaksi erillistä matkaa. Ensin juoksumatkan Ylläkseltä Pallakselle, jolla sain kokea, miltä tuntuu juosta tuntikausia kesäyön hiljaisuudessa, tuntureiden piirteitä katsellen. Jos reilu 80 kilometriä oli yhtä juoksun juhlaa, seurasi Pallakselta toisenlainen, pitkä ja yksinäinen erämaakokemus. Ja varsinkin jälkeenpäin ajatellen sitäkään en mistään hinnasta vaihtaisi. Se oli eräänlainen Hyvät, pahat ja rumat -hetkeni. Vaan onhan toisaalta melkoista, siis sauvakävellä kisassa putkeen yli maratonin verran. Ei siihen varmaan monikaan pysty, tai ryhdy.

Tulevaisuuden haaveisiin on noussut Ultra Trail Tour Finlandin läpäiseminen sekä polkujuoksukisa jossain päin Eurooppaa. Etenen kuitenkin askel kerrallaan ja katson mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Nyt innostun uusien polkureittien testaamisesta sekä omatoimiultramatkan suunnittelusta.

La Sportiva: tiimi ja varusteet

Oli ilo ja kunnia liittyä tiimiin mukaan vuonna 2018, samana vuonna, kun tiimitoimintaa käynnisteltiin. Koen, että me jäsenet olemme vielä tutustumisvaiheessa. Näen meidät eräänlaisena heterogeenisena seoksena ja se on inspiroivaa! Erilaiset taustat, laaja ikäjakauma sekä omannäköinen tapa urheilla tai harrastaa tuo tiimiin mielenkiintoista värikkyyttä. Jos puhuin alussa kuplivasta sopasta, niin näin sitä maustetaan. 

Top 3 La Sportiva varusteeni ovat ehdottomasti kengät x 3!

  1. La Sportiva Kaptiva: Monipuoliset kengät, joiden juoksutuntumasta pidän erityisesti.
  2. La Sportiva Jackal: Ensimmäisen lenkin jälkeen oli selvää, että näillä juoksen tulevat ultrajuoksuni. Tilaa heilutella varpaita, olematta kuitenkaan kömpelöt. 
  3. La Sportiva Bushido II: Hurmaavat polkutraktorit, en tarkoita kilpikonnavaihdetta, vaan pitoa ja suojaa.
Nelli kysyi minulta: Mikä on haastavinta pitkillä ultrilla? Alkaako ensin temppuilemaan mieli vai kroppa?
Haastavinta on pitää kiinni tehdystä suunnitelmasta. Vaan meneeköhän mikään ylipitkä ultramatka kohdallani koskaan käsikirjoituksen mukaan? Kokemuksia on kertynyt siitä, kuinka ensin oikuttelee kroppa ja vasta sitten synkkenee mieli.

Seuraa Elinaa: