Esa Lehti

"Monipuolista tekemistä, monipuolisissa ympäristöissä!"

Kilpailumatkani:	10–55 km
Suosikkikenkäni:	La Sportiva Kaptiva
Lempitreenipaikkani:	Turun seudulla Vaarniemen sekä Kullaanvuoren retkeilyreitit.
Polkujuoksu-unelmani:	Osallistua ensimmäiseen kisaan Alpeilla.

Urheilijatausta

Aloittelin polkujuoksulenkit muistaakseni vuonna 2016. Olin silloin jo aloittanut suunnistusharrastuksen ja sen kautta kuulin tästä suunnistuksen sisarlajista eli polkujuoksusta. Ensimmäinen yllätys oli, että tähän poluilla juoksemiseen on tehty jopa täysin omanlaisensa juoksukengät sekä muut varusteet. Itseasiassa ne oli minun ensimmäinen kosketus lajiin, sillä olin päässyt tutustumaan näihin varusteisiin ollessani töissä Turun Suunnistajankaupalla.

Toinen yllättävä tieto oli se, että lajia harrastaa tuhannet suomalaiset ympäri maata ja vieläpä melko vakavissaan kierrellen pitkin poikin mannerta mitä huikeimmissa kohteissa, aina Lapin erämaista Alppien vuoristoreiteille asti. Ja nämä kilpamatkat voivat olla parhaimmillaan jopa satoja kilometrejä! Olin aina ennen ollut siinä ymmärryksessä, että juoksukilpailuissa käy vain huippu-urheilijat jotka tekevät sitä ammatikseen. En tiennyt, että kisailua harrastaa ihan tavalliset ihmiset joilla on kokonaan muu elämä ja työ siinä sivussa. Tämä kaikki kuulosti niin kiehtovalta, mikä lopulta tempaisi minut mukaan polkujuoksun maailmaan, mistä ei ole enää ollut paluuta.

Polkujuoksun lisäksi harrastan myös aktiivisesti suunnistusta, mutta omatoimisesti ja kavereiden kanssa. En siis ole mukana seuratoiminnassa – ainakaan vielä. Sen lisäksi aikomuksena on aloittaa juoksun ohella gravelpyöräilyharrastus. Ja toiveena on, että myös jossain välissä seinäkiipeily, mitä olen jo jonkin verran päässytkin kokeilemaan.

Treenaaminen

Varsinaisia juoksuharjoituksia tulee treenattua keskimäärin viidesti viikossa. Lemppariharjoitus on tietty se pitkä-PK eli kolmen tai neljän tunnin mittainen hölkkäily nautiskellen kotiseutuni parhaista retkeilyreiteistä. Tehotreeneinä taas suosin paljon mäkijuoksua ja intervalleja metsäpoluilla. Syys- ja talvikaudella juokuharjoittelu kohdistuu enemmän kuntoradoille ja lumiseen aikaan tieosuuksille. Se on hyvä aikaa hioa maksiminopeutta huippuunsa. Kesäkaudella suunnistus on puolestaan merkittävänä osana tehotreenejä, sillä siinä tulee aina oltua pidempi aika lähes taukoamatta korkeilla sykealueilla.

Juoksu mielletään usein tavallisen kansan keskuudessa tylsäksi ja itseään toistavaksi lajiksi. Pyrkimyksenäni on päästä eroon tästä ajatuksesta ja ainakin omalla kohdallani treenata juoksua ajatuksella ”mahdollisimman monipuolista tekemistä, mahdollisimman monipuolisissa ympäristöissä.” Tämä tarkoittaa sitä että koitan tehdä juoksuharjoittelusta miellekästä harjoittelemalla sitä erilaisissa kohteissa ja tavoittein. Hyvinä esimerkkeinä erilliset vertikaalitavoitteelliset mäkijuoksuharjoitukset, suunnistus ja oheisliikunta kuten pyöräily ja lajinomainen voimaharjoittelu.

Polkujuoksussa haastaa eniten pitkät matkat, hankalat olosuhteet ja ympäristöt. Lajin kilpailuja kun suoritetaan usein ympäristöissä, joita ei missään nimessä ole tarkoitettu juoksemista varten. Silti siellä mennään ja vieläpä aika kovaa ja pitkälle, toisinaan jopa hyvinkin vaativissa olosuhteissa. Joskus voi sataa räntää vaakasuunnassa ja joskus taas on 30 asteen paahtava helle. Niin tai näin, maaliin on silti päästävä – ja mieluiten ennen kaveria.

Paras fiilis tulee siitä, kun on suoriutunut jostain kisasta nopeammin maaliin kuin olisi ikinä itse uskonut tai juossut maaliin pidemmän matkan kuin koskaan aiemmin. Kaikkein hauskimpia harjoitushetkiä on kuitenkin pitkät mäkitunkkaustreenit, jolloin saa ensin reidet turvoksissa kiivetä jonkun korkean laskettelurinteen huipulle, minkä jälkeen antaa vaan painovoiman saattelemana juosta vauhdilla takaisin alas. Sama kaava sitten toistuu kerta toisensa jälkeen lukuisia kertoja. Niistä tulee aina hyvä fiiilis ja on useimmiten erittäin hauskoja harjoituksia kavereiden kanssa nautittuna.

Kilpaileminen

Kisoihin lähtee aina sillä asenteella, että yrittää tietenkin juosta kovemman ajan kuin edeltävänä vuonna ja, jos se ei vaikuta realistiselta, niin sitten voi aina ottaa pidemmän kilpamatkan, mikäli sellainen on tarjolla. Jos kilpailu ja sen reitti on itselle täysin uusi kokemus, niin silloin tavoitteena on vain ja pelkästään maaliin pääsy – tai siis niinhän sitä aina sanotaan ääneen kavereille, vaikka todellisuudessa on kuitenkin pään sisällä pyöritellyt jo ties minkälaisia aika- ja vauhtitavoitteita.

Paras kisakokemukseni on varmaankin Himos Trail 2018, jolloin juoksin ensimmäisen yli 50 kilometrin matkan maaliin. Se oli myös puitteiltaan ja tunnelmaltaan Suomen parhaita kilpailuja. Myös Vaarojen Maraton 2019 oli huikea kokemus, kun onnistuin siellä alittamaan maraton-matkan viiden tunnin aikahaaveen. Hah, en vieläkään meinaa uskoa sitä todeksi!

La Sportiva: tiimi ja varusteet

Liityin La Sportiva Finland -tiimiin vuonna 2018. Parasta tiimissä on ennen kaikkea yhteisöllisyys. Polkujuoksu on lajina kuitenkin vielä verrattain nuorehko, ettei sen taustalla ole perinteisten ja kansallisesti tunnettujen urheilulajien tapaan mitään liittoja tai seuroja. Siitä syystä koen olevani hyvin onnekas, että pääsen harrastamaan polkujuoksua osana näinkin hienoa edustustiimiä! Se tuo todellakin suuren lisäarvon omaan harrastukseeni.

Top 3 tärkeimmät juoksuvarusteeni ovat Kaptiva-juoksukengät, Nucleus-juoksutrikoot sekä Trail Vest -juoksureppu. Juoksin Kaptivalla käytännössä jokaisen kisan viime kaudella. Pidän erityisesti sen pidosta, joka on La Sportivan parhain oman kokemukseni perusteella. Lisäksi kenkä oli omaan jalkaan juuri sopivan istuva. Maastotuntuman ja vaimennuksen välillä kengässä on onnistuttu löytämään juuri oikeanlainen kultainen keskitie. Askel on varma teknisessäkin maastossa, mutta sillä on silti mukava juosta pidempikin matka.

La Sportivan caprimallisia Nucleus-juoksutrikoita olen käyttänyt ja paljon! Näiden kanssa juokseminen tuntuu suorastaan nautinnolta. Teknisestä trikoomateriaalista huolimatta ne eivät tunnu ahdistavan kireiltä kuten yleensä tämän tyyppiset urheiluhousut. Viileässä ilmassa lahje suojaa sopivasti reisiä, mutta pääsee silti tuulettamaan pohkeita ja sääriä raikkaassa ulkoilmassa. Erityisesti keväällä ja syksyllä käytän näitä jokaisella lenkillä ja kisassa!

Ilman La Sportivan Trail Vest -juoksureppua en kertakaikkiaan selviytyisi. Oikeastaan kunnollinen juoksuliivi on jokaisen lajia harrastavan tärkein asia heti kenkien jälkeen. Mihin muualle aiot pakata mukaan pari litraa juomavettä, eväät, retkeilykartan, puhelimen, ensiapuvälineet ja niin edelleen, kuin hyvin istuvaan ja tilavaan juoksureppuun? Työmatkoilla kulkee muuten lounasrasiakin hienosti mukana, kun suorittaa nekin juosten.

Antti L. kysyi minulta: Kuinka yhdistät suunnistus- ja polkujuoksuharjoittelun? Paljonko harjoittelet mitäkin lajia?

Suunnistusta harjoittelen huhtikuusta lokakuuhun, minkä aikana pyrin käymään vähintään kerran viikossa iltarasteilla. Polkujuoksua tulee määrällisesti paljon enemmän mutta kesäkaudella matalemmilla tehoilla, pitkiä useamman tunnin harjoituksia kerralla. Talvella kun en käy suunnistamassa niin silloin pyrin tekemään paljon lyhyempiä mutta kovatehoisia juoksutreejenä poluilla ja kuntoradalla. Suunnistus on siis tavallaan mun kesäkauden vauhtiharjoittelua poluille.

Seuraa Esaa: