Mia Tuoriniemi

"Pitäskö käydä pienellä lenkillä..."

Kilpailumatkani:
Pääsääntöisesti 60–100 km
Suosikkikenkäni:
La Sportiva Akasha
Lempitreenipaikkani:
Kaikki polut käy, mutta jos yksi pitää valita, kyllä se on Mikkelin kalevankankaalla.
Polkujuoksu-unelmani:
Ehkä joskus vielä juosta oikea ultrakisa.


Urheilijatausta

Olen aina ollut aktiivinen liikkuja, mutta en varsinaisesti harrastanut mitään lajia. Ilmoittauduin Mikkelin Kilpa-Veikkojen juoksukouluun 2013, tutustuin sitä kautta paikallisiin "juoksuhulluihin", ajauduin heidän mukanaan poluille ja pian sen jälkeen huomasin, että polut ovat minua varten.

Polkujuoksun lisäksi saatan käydä maantiekilpailuissa lähinnä harjoitusmielessä tai testaamassa sen hetkistä vauhtia. Viime keväänä innostuin hankkimaan miehen lievästä painostuksesta maantiepyörän ja sillä on tullut sitten kerättyä harjoitustunteja.

Treenaaminen

Harjoitusmääräni riippuu paljolti fiiliksestä. Lähtökohtaisesti menen poluille aina, kun mahdollista. Treenikertoja kertyy viikosta riippuen 4–8, ja kerrallaan juoksen 1–4 tuntia. Lisäksi on pyöräilyä. Kesällä ulkona ja talvella sisällä.

Polkujuoksussa parasta on pitkät lenkit, välillä pieniä spurtteja ottaen. Toisaalta tykkään myös kovemmista, mäkisessä maastossa tehdyistä lyhyemmistä lenkeistä. Polkujuoksussa haastaa omien rajojen venyttäminen.

Kilpaileminen

Kisakilometrejä kertyy vuodessa karkeasti pikkuisen vajaa 400. Kilpailuissa ehdottomasti parasta on polkujuoksuyhteisö, ihmiset, joita näet vain kisoissa ja joista silti on tullut tärkeä osa elämää. Toki, kun viivalle mennään, on tavoitteena tehdä ehjä, onnistunut suoritus ja päästä vähintään siihen edellisvuoden aikaan.

Paras tai mieleenpainuvin kisakokemukseni on varmaan Karhunkierros 2019. Edellisvuonna sama reissu tuntui kovin vaikealta, mutta tässä kisassa tein suunnitelmien mukaisen suorituksen.

La Sportiva: tiimi ja varusteet

Liityin La Sportiva Finland teamiin nyt keväällä 2020. Onhan se kunnia kuulua tällaiseen porukkaan. La Sportivan polkukengät Akasha ja Jackal ovat ihan huiput ja Run Jacket -kuoritakki ei kyllä jätä pulaan.

Antti kysyi minulta: Olet viime vuosina erikoistunut 60–80 kilometrin klassikkomatkoille kotimaisissa kilpailuissa. Siksipä sinulta luultavasti löytyy hyvä faktapohjainen näkemys meitä kaikkia askarruttavaan ikuisuuskysymykseen. Kumpi seuraavista on ihanampi: Ryläyksen pätkä Kolilla lokakuisessa lumihunnussa vai Valtavaaran loputtomat valehuiput Karhunkierroksella toukokuisessa sadekuurossa?
Aika paha... 2018 olisin vastannut, että vaarat meni heittämällä läpi ja Karhunkierros kokonaisuudessan oli aivan kauhea kokemus. Vuotta myöhemmin 2019 taas Karhunkierros meni niin hyvin ja helposti, että Kolilla luulin, ettei matka lopu koskaan. Eli molemmat ovat polkujuoksijan paratiiseja, jotka kannattaa edes kerran käydä itse kokemassa.

 

Seuraa Miaa: