Perinteinen polkujuoksukisa vs. virtuaaliset tapahtumat muuttuvassa maailmassa

Oli kiinnostavaa kokeilla tätä näin kotona ja ilmaiseksi. Kaiken kaikkiaan 2500 juoksijaa ilmoittautui. Mukana oli kovia nimiä kuten Mike Wardian, joka sitten voittikin. Meitä oli muutama Suomesta ja jaoimme fiiliksiä kierrosten välillä. Luovutin yöllä yhdentoista kierroksen ja 77  kilometrin jälkeen.

Yöllä kylmässä tuulessa jäisellä polulla yksin juostessa mietin, ettei tämä juuri poikkea perinteisestä ultrakisasta. Osa kilpailijoista joutui tosin kiertämään olohuonetta, pihaa, parveketta tai korttelia ympäri. Monet juoksivat juoksumatolla, eivätkä käyttäneet GPS-kelloa ja Stravaa.

Koska virtuaalikisoissa saa juosta käytännössä missä vain, suorituksia ei voi vertailla keskenään. Siinä, missä eräs mies juoksi olohuoneen sohvan ympäri, ruotsalainen nainen juoksi lumipeitteisellä vuoristojärven jäällä.

Virtuaalihaasteet eivät ole virallisia ITRAn tilastoimia kisatuloksia, joista saisi UTMB pisteitä tai jotka kävisivät Western States 100 karsintakisasta. Usein järjestäjille riittää se, että ilmoittaa suorittaneensa haasteen kunnialla läpi. Joskus voi saada muistoksi mitalin tai t-paidan maksua vastaan postitse.

Pääsiäisohjelmassa oli NUTS Pääsiäispolkukymppi eli  kymmenen kilometriä lauantaina ja Pääsiäispolkupuolikas 21,1 kilometriä sunnuntaina. Olin itse ehdottanut virtuaalikisan järjestämistä heille. Ihan kiva ilmainen tapahtuma yksin kotipoluilla, mutta eroa normaalitreeniin ei juuri minulle ollut. Numerolapun ja diplomin olisi voinut tulostaa, mutta en viitsinyt. Sain kuitenkin NUTS-pökät ideapalkintona, joten ihan hukkaan tämä ei mennyt.

Hullut brittikaverini kutsuivat minut huhtikuun lopulla 4/4/48 haasteeseen, jonka otin vastaan. Olin lukenut tästä David Gogginsin suosituksi tekemästä omatoimisesta tapahtumasta Jesse Itzlerin hauskasta Living with a SEAL -kirjasta. 

Neljän tunnin välein juostiin neljä mailia 48 tunnin ajan. Kierroksia tuli siis  kaksitoista. Kierrosten välissä ehti toki pitää pidempiä taukoja kuin Backyard Ultrassa. Juoksin yhteensä viisikymmentä mailia eli vähän yli  kahdeksankymmentä kilometriä. Hauskinta oli seurata Nigelin menoa, koska hän joutui Englannin rajoitusten vuoksi juoksemaan enimmäkseen omaa puutarhaa ympäri. 

Kommunikoimme Whatsapp- ja Facebook-ryhmässä, mutta en jaksanut enää osallistua kisan jälkeiseen Zoom-partyyn. Tämä oli briteille siis vain hyvä tekosyy juhlia!

Juoksukilometrejä ennätyksellinen määrä

Toukokuussa jysähti Lazarus Laken ideoima Great Virtual Race Across Tennessee 1000K 1.5.-31.8. Tämä on pisin kisani, tosin vain virtuaalinen. Osallistujia odotettiin  pari sataa, mutta heitä tulikin lähes kaksikymmentätuhatta.

Maksu oli kuusikymmentä dollaria sekä lisäksi vapaaehtoinen lahjoitus. Vastineeksi luvattiin t-paita ja mitali tai vyösolki. Facebookissa on oma ryhmä osanottajille, jossa kisassa itse mukana kävelevä Lazarus opastaa ja ohjeistaa.

 

Reitti Tennesseen halki on 1022 kilometriä. Juoksin sen 35 päivässä eli yli kaksisataa kilometriä  viikossa viisi viikkoa peräkkäin. Kilometrit syötetään päivittäin nettisivuille, joiden kautta pystyy seuraamaan osallistujien sijoituksia ja etenemistä. Itse syötin vain GPS-kellolla mittaamani juoksut ja kävelymatkat, vaikka tätä ei säännöissä edellytetty. Osa kilpailijoista saattaa helposti vahingossa tai tietoisesti yliarvioida kulkemansa matkan. Tärkeintä on kuitenkin innostaa ihmisiä kuntoilemaan enemmän ja kerätä rahaa hyväntekeväisyysjärjestöille.

Tämän kisan voittajaksi juoksi Piparkakku Ukko, joka mystisesti oli aina tuloksissa hieman muiden tavoittamattomissa. Korppikotkat vaanivat alati juoksijoita - ne varoittivat liian hitaasta etenemisestä reitillä.

Lazarus tarjoaa RAT-finishereille BAT-optiota eli Back Across Tennessee samaa reittiä toiset 1022 kilometriä hintaan kolmekymmentä dollaria. Koska aikaa juosta yhteensä 2044  kilometriä oli vielä runsaasti elokuun loppuun, otin tarjouksen vastaan! Olen nyt sata taalaa köyhempi, mutta en ole koskaan juossut näin paljon kesällä.  

Itseltäni ja pojaltani Jonilta siirtyivät kesäkuun Scenic Trail 54km Sveitsissä  ja heinäkuun NUTS Ylläs Pallas 58km kesälle 2021. Korvasimme ne juoksemalla yhdessä Ecotrail Oslo 50km Virtual Racen toukokuun lopussa kotipoluilla. Se oli Jonin ensimmäinen maraton ja viidenkymmenen kilometrin ultrajuoksu. Kisa oli ilmainen, koska emme tilanneet mitalia postitse. Matka ja aika ladattiin nettiin Stravasta. Ihan kiva ja toimiva virtuaalikisa. Välillä käytiin kotona huollossa.

NUTS Ylläs Pallas 160 km Special Edition

Heinäkuussa ilmoitettiin, että rajoitusten helpottuessa voitaisiin sittenkin järjestää NUTS Ylläs Pallas 160 km Special Edition! Aiemmin varaamani lennot ja majoitukset olivat vielä voimassa. Ilmoittautuminen onnistui ja pääsin mukaan Suomen ainoaan yksisuuntaiseen satamailiseen polkujuoksukisaan.

Special Edition edellytti reitittävän GPS-laitteen tai kartan ja kompassin avulla suunnistusta, sillä reittiä ei voitu joitain poikkeuksia lukuun ottamatta merkitä punaisilla lipuilla kuten normaalisti. Huoltopisteillä ei saanut itse kosketella tuotteita, vaan avustajat tarjoilivat ravinteet ja juomat hygieenisesti.

Juoksijat kuljetettiin perjantaiaamuna busseilla Hetan koululle. Siellä jaettiin GPS-seurantalähetin, numerolappu ajanottosirulla ja reittikartta sekä luovutettiin omat huoltopussit Pallas ja Peurakaltio pisteille kuljetettavaksi. Kilpailun johtaja Eppu Lumme pyöritti varustetarkastuksen onnenpyörää ja jouduin näyttämään, että minulla oli juoksurepussa hälytyspilli, elastinen tukiside ja avaruuslakana. 

Koko viikon oli ollut koleaa ja sateista, mutta kello kahdentoista starttiin mennessä sää muuttui tuuliseksi tihkuksi. 77 kilpailijaa säntäsi matkaan kuin varsat kevätlaitumelle. Tuntui tosi hyvältä päästä ihan oikeaan polkujuoksukisaan mukaan!

Kuva: Samuli Teittinen

Kaikki vaikuttivat innostuneilta ja hyväntuulisilta. Tätä tapahtumaa oli selvästi odotettu kuin kuuta nousevaa. Minulla ei muita kisoja kalenterissa ollutkaan, joten pistin kaiken peliin. Tavoitteena oli edetä noin 33 tunnin loppuaikaan tähtäävällä aikataululla eli kello 21 mailla perjantaina Pallaksella ja kello 21 tienoilla lauantaina maalissa Äkäslompolossa.

Huoltopisteet olivat vain vaatimattomia pöytiä polun varressa, mutta ne tuntuivat paremmalta kuin gourmet ravintolat. Jokaista suupalaa osasi arvostaa ja kehua ylenpalttisesti. Tilaa oli riittävästi kaikille eikä tungosta ollut. NUTS on niitä harvoja kisajärjestäjiä, joka hemmottelee vegaaneja vihreillä kuulilla ja muilla kasvispohjaisilla herkuilla. Jo tästä syystä suosin NUTS tapahtumia.

Kuva: Rami Valonen, NUTS

Kisareitillä

Navigoin koko reitin Suunto 9 GPS -kellolla. Reittiä oli onneksi myös hieman merkattu kriittisissä kohdissa, joten en mitenkään päässyt eksymään. Kellon akkua piti välillä ladata virtapankista, mutta se ei ollut ongelma, kun samalla pystyin etenemään.

165 kilometrin kisa jakaantui kahteen osaan: pilvisen viileään 58 kilometrin Hetta-Pallas-matkaan perjantaina ja aurinkoisen lämpimään 107 kilometrin Pallas-Äkäslompolo-matkaan lauantaina. Ensimmäinen osuus meni aivan nappiin ajalla 9 tuntia 13 minuuttia eli olin Pallaksella kello 21.13. Jon oli siellä vastassa, ja käytin huoltoon lähes tunnin, koska aikaa oli runsaasti jutella, vaihtaa puhtaat sukat, syödä päivällistä ja rentoutua. Näin Jonin seuraavan kerran vasta maalissa, mutta hän pärjäsi hyvin Joken kanssa mediahommissa.

1. ja 2. kuva vas: Jon Aronniemi

Toinen osuus ei alkanut yöllä kovin vauhdikkaasti. Polut olivat märkiä ja lämpötila laski nollaan, tai ehkä vähän allekin. Välillä oli jäisiä tai muuten vaan liukkaita kohtia. Onnistuin nyrjäyttämään jollain ihmeen konstilla molemmat nilkat minuutin sisällä ja tuskanhuudot kaikuivat tunturissa. Jäävettä oli polut tulvillaan, joten stereokipu turtui, eikä mitään pysyvää vahinkoa tullut.

Äkäskeron ja Kukastunturin ylitys meni maisemia ihastellessa. Nämä tarjoavat alati mieltä ylentävää ikuista kauneutta ja luonnon syvää hiljaisuutta.

Sitten panin isompaa vaihdetta silmään ja painoin kaasun pohjaan, tähtäimessä Ylläsjärven huoltopiste puolimaratonin päässä.

Kuva: Rami Valonen, NUTS

Tullessani Kesänkijärvelle La Sportiva -tiimikaveri Antti Itkonen tuli vastaan. Varkaankurua noustessa Antti-Man pyöri hetken ympärilläni kuin supersankari, nappasi pari kuvaa ja katosi kovaa vauhtia.

Kuva: Antti Itkonen

Ylläksen huollon jälkeen nousin kivikkoista rinnettä samaa reittiä kuin 2018 kisassa, jolloin tässä oli startti ja maali Hetassa. Jolkottelin tuttua tietä Luontokeskuksen huoltopisteen kautta Pirunkurulle. Vauhtia siivitti tietoisuus siitä, että tämä olisi viimeinen iso ylämäki. Nousua kertyi kaiken kaikkiaan mukavasti 4400 metriä. Sauvoista oli siten paljon hyötyä ylös tunkatessa, varsinkin loppupuoliskolla.

Viestitin Jonille, että laittaa saunan lämpiämään, tilaa pizzat ja tulee kuvaamaan, kun ohitan majapaikkamme Äkäshotellin. Kello oli 21 kuten olin suunnitellut. Tunsin oloni suhteellisen hyväksi ja harmittelin haikein mielin matkan loppumista. 200-mailista olisi ollut kiva yrittää nyt, kun sää suosi. Ehkä tulevaisuudessa saamme kokeilla vielä sitäkin Lapissa.

Kuvat: Jon Aronniemi

Loppusuoralla kerroin vieressä pyöräilevälle Epulle tuoreita kisavaikutelmia, jotka olivat edelleen erittäin positiivisia. Totesimme tässä kisassa olleen samankaltaista pioneerifiilistä kuin alkuaikojen polkujuoksukisoissa vuosien takaa. Kaikki meni paljon paremmin kuin mitä ehkä pelättiin.

Lopputulokseksi tuli aika 33 tuntia 31 minuuttia ja sija 44. Sain NUTS Ylläs Pallas 2020 mitalin, lehmänkellon sekä Public House Selvä Pyyn lämmintä keittoa. La Sportiva Finland tiimin uusin jäsen Antti Lepistö oli maalissa heti kärppänä onnittelemassa ja juttelimme hetken kisoista.

Kuva: Jon Aronniemi

Kävelimme Jonin kanssa hotellille kilistäen samalla kellojamme maaliintulijoille. Huomasin jalkaterieni olevan turvoksissa ja löysäsin Akashojen nauhoja. Mitään rakkoja tai hiertymiä ei ollut. Kilpailijoista 54 pääsi maaliin ja 23 keskeytti. 

Yhteenveto

Kuva: Rami Valonen, NUTS          

Virtuaalikisat voivat tarjota kaivattua vaihtelua, viihdettä ja inspiraatiota arjen harjoitteluun, mutta ne eivät täysin voi korvata oikeita kisoja. 

Suomessa olemme onnellisessa asemassa, kun voimme juosta virtuaalihaasteita oikeilla metsäpoluilla. 

Perinteiset polkukisat kuten NUTS Ylläs Pallas tarjoavavat kuitenkin selvästi parhaiten sellaisia luonnetta kasvattavia kokemuksia  ja maagisia elämyksiä, jotka saavat minut rakastamaan tätä lajia.

Varsinkin näissä pohjoissuomalaisissa kisoissa on sitä alkuperäistä Väinämöisen tuohivirsujen räjähdysvoimaa, mistä nykyään on huutava pula. Autenttiset tapahtumat säilyvät muistoissa ja alitajunnassa läpi elämän, kenties hiipien ajatuksiin ja uniin vielä vuosien päästä.

Kirjoittaja Jukka Kukkonen on yksi La Sportiva Team Finlandin ultrajuoksijoista.