TRAILPODDER-podcast: Polkujuoksulegendan matkassa

Jukka Kukkonen on pitkän linjan ultrajuoksija, jolla on vuosien kokemus polku- ja vuorijuoksusta niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Jukka on aktiivinen La Sportiva -brändilähettiläs Suomessa ja Team La Sportiva Finland -polkujuoksutiimin jäsen. Hän jos joku tuntee polkujuoksumaailman. Nyt pääsemme seuraamaan Jukan matkaa myös podcastin välityksellä. Haastattelimme Jukkaa uuden TRAILPODDER-podcastin tiimoilta. Linkki podcastiin löytyy jutun lopusta.

Milloin osallistuit ensimmäiseen polkujuoksukisaan ja mille matkalle?

1988 kisasin 20 km Pääkaupunkijuoksun Helsingin keskuspuistossa. Se meni helposti ajassa 1 tunti 18 minuuttia. Siitä kai se kiinnostus polkujuoksu kisoihin heräsi, vaikka reitti toki kulkee kevyen liikenteen hiekkateitä.

Kolmekymppisenä 1991 juoksu alkoi kulkea. Vedin Länsiväyläjuoksun 16,5 km alle tunnissa. Silloin oli iso triathlon-innostus ja harjoittelin juoksun ohella pyöräilyä ja uintia. Treeniaika oli kortilla, joten asetin asiat tärkeysjärjestykseen ja sanouduin irti tuottoisasta IT-urasta.

1992 asustelin Club La Santa -urheiluhotellissa Lanzarotella. He tarjosivat osallistumista pieneen paikalliseen polkujuoksukisaan mäkisessä maastossa. Voitin puolimaratonin mukavilla fiiliksillä omalla ennätysajalla 1:24. Huomasin tykkääväni jyrkistä vuorireiteistä.

Milloin innostus ultrajuoksuun syntyi ja mistä se sai alkunsa?

Kesällä 1995 matkustin treenaamaan ja osallistumaan vuorijuoksukisoihin Sveitsin Alpeilla. Juoksin Vilan Berglauf 13 km +1840m, Frutigen-Adelboden Berglauf 20 km +950m, Gotschna Berglauf 11 km + 1080m. Nämä jyrkkiä vuorenrinteitä noustavat kisat kuuluisivat kai nykyään kategoriaan Skyrunning.

Päätin kokeilla ensimmäistä polkujuoksu-ultraani Davosissa: Swiss Alpine Marathon 67 km +2300m. Matka taisi olla oikeasti 72 km. Aikaa meni 7:29. Se oli todella hieno kokemus. Loppu onkin sitten historiaa.

Vuonna 1996 osallistuin Etelä-Afrikassa maailman vanhimpaan maantiellä järjestettävään ultrajuoksuun Comrades Marathon. Se on noin satavuotias kisa, johon ilmoittautuu noin 20 tuhatta juoksijaa vuosittain. 87 km reitti nousi Intian valtameren rannalta ylös vuoristoon maaliin. 9,5 tunnin ponnistelun aikana tuli selväksi se, että asvaltti on jaloille kovempi alusta kuin polut.

Mikä on ikimuistoisin polkujuoksusi tähän asti?

Hyvä kysymys! En pysty kyllä millään valitsemaan vain yhtä monista ikimuistoisista polkujuoksukisoista: Transgrancanaria, Trail Verbier St-Bernard, Eiger Ultra Trail, Lavaredo Ultra Trail, Ultra Trail du Mont Blanc, Western States 100, Swiss Peaks 360 tai Tor des Geants - ehkä joku noista. Tai sitten NUTS Karhunkierros, Ylläs Pallas ja ehkäpä pian Distance 300.

Vastaan tähän, että 1986 tekemäni Gunung Tahan Trail viikon yksinvaellus maailman vanhimman Taman Negara -sademetsän halki Malesiassa. Sitä pidetään Kaakkois-Aasian kovimpana trekkauspolkuna. Nousumetrejä kertyy 126 km matkalla 3800.

Silloin ei ollut GPS-laitteita, eikä kunnon karttojakaan, eikä ne polutkaan olleet siihen aikaan kovin hyvin merkattuja. Pääsin korkeimmalle huipulle, vaikka pudotin vahingossa juomaveteni rotkoon kuivimmalla osuudella, sotkeuduin piikkiliaaneihin jumiin ja iilimadot kuppasivat vertani.

Paluumatkalla tyhjällä repulla juostessa energiat loppuivat ja eksyin lukuisissa jokien ylityksissä. Veden pinta nousi sadekauden alkaessa, yllätys yllätys! Selvisin tuurilla ja viidakon ystävällisten aboriginaalien asukkien avustuksella hengissä.

Mistä Trailplodder -nimimerkki sai alkunsa?

Lempinimi sai muistaakseni alkunsa helmikuussa 2012 Transgrancanaria 125 km kisassa.

Sauvakävelimme hernerokkasumussa kohti Las Palmasin maalia yöllä amerikkalaisen Dreama Waltonin kanssa, jota en silloin tuntenut vielä. Taisin lausahtaa jotain über-viisasta kuten, “We can finish this fu*king sh*t, just keep on plodding along the trail.” Eli talsitaan tätä tyhmää polkua sinne helkutin maaliin asti vaan, niin kyllä se siitä.

Ilmeisesti tämä verbaalinen lahjakkuuteni ja loppumaton itsepintaisuuteni teki lähtemättömän vaikutuksen erityisesti näihin uusiin USA:n puolustushommissa palveleviin ystäviini.

Sitten, kun sama jengi näki aina toisiaan UTMB 2014, Zugspitze Ultra Trail ja muissa Euroopan tapahtumissa, niin alettiin ihan vitsinä käyttää joka paikassa tuota nimeä Trailplodder, kun en muutenkaan ole yleensä se ihan kaikkein nopein juoksija porukassa.

Myös se osaltaan vaikutti, että oikea nimeni Jukka Kukkonen ei kaksoiskonsonantteineen oikein taivu vieraskielisille ystäville, varsinkaan parin unettoman yön jälkeen.

Mikä innosti TRAILPODDER-podcastin tekemiseen?

Olen jo vuosia ollut innokas podcastien kuuntelija. Kuuntelen niitä lenkeillä, työmatkoilla, reissatessa ja kotona.

Kaipasin kuitenkin autenttista kotimaista ultrapolkujuoksu podcastia, joka olisi äänitetty livenä suoraan oikeassa metsässä poluilla. Western States 100 kisan jälkeen 2019 olin vieraana Mikael Heermanin Polkuporinat podcastissa, mikä äänitettiin Nuuksiossa Backyard Ultran lähtöpaikalla ulkona, mutta kuitenkin retkikatoksen alla ja pöydän ääressä istuen.

Aloin miettiä, olisiko mahdollista tehdä oma podcast yksinkertaisesti puhelimella metsässä poluilla liikkuen. NUTS Karhunkierros 166 km jälkeen sunnuntaina turinoin niitä näitä teknisistä toteutuksista Jokke Kaarteenahon kanssa Rukahovissa, ja hän sanoi kaiken toimivan ulkomaisissa pilvipalveluissa.

Silloin minulla niin sanotusti välähti ja tajusin ratkaisevan idean, jota kehittelin ja testailin pari viikkoa ennen TRAILPODDER-podcastin lopullista lanseerausta. Toteutus toimii ja onnistui käytännössä erinomaisesti, jopa yli odotusten. Ohjelma on saavuttanut suuren polkujuoksuyleisön suosion.

Mitä Sneak Peekejä voit antaa meille tulevia jaksoja silmällä pitäen?

Todella kovia juttuja ja huimia ideoita on kehitteillä. Kuitenkin NUTS Distance 300 -kisan yhteydessä epävarmuustekijänä on Lapin nettiyhteydet. Varmana vinkkinä mainittakoon, että ainakin Juha Jumiskon ystävien kannattaa pysyä kuulolla lähiaikoina. Minulle saa mielellään myös esittää omia toiveita ja ideoita podcastin suhteen.