Polkujuoksua pimeällä: Jännitystä juoksulenkeille

Jännää juoksua pimeässä

Näin vuoden pimeimpänä aikana, kun aurinko laskee jo ennen töistä pääsyä, on lenkille hyvä kaivaa otsalamppu esiin. Tämä muistan itse yleensä sillä ensimmäisellä kerralla, kun lähden tuttuun tapaan poluille juoksemaan ja puolen tunnin jälkeen huomaan, etten enää näe. Siinä vielä, kun muutaman kerran kompuroi, muistaa lampun varmasti ottaa mukaan seuraavalla kerralla.

Lamppujuoksu, tai miksi sitä haluaakaan kutsua, on aina, joka vuosi, ensimmäisillä kerroilla yhtä jännittävää: pilkkopimeä metsä, äänet ja tunnelma. Siinä on jotain ainutlaatuista. Vaikka minäkin juoksen syksyn ensimmäiset lamppulenkit aina tutuilla poluilla, muuttuu polku tyystin toisenlaiseksi pimeässä.

Vein tässä taannoin muutaman polkujuoksun vasta aloittaneen tuttavani lamppulenkille. Reaktiot olivat mainiot. Aluksi he eivät millään voineet ymmärtää, että oikeasti juoksisimme pimeässä metsässä, poluilla. ”Miksi ei pururadalla, siellähän olisi valot?” Heh, no juuri siitä syystä. Se on pururata ja siellä on valot.

Ja niin sitä mentiin. Alun jännityksen ja lamppujen säädön jälkeen hommahan sujui. Valitsin tutun polun, jota olemme aiemminkin juosseet ja joka on hyvin merkattu – sekä nuolin että heijastimin. Hauskaa huomata, miten aikuiset ovat uusista jutuista aivan yhtä innoissaan kuin lapset. Hihkumista ja naurua kuului niin, että jos joku metsän eläin olisi lähettyville eksynyt, olisi se todennäköisesti luikkinut pakoon. Tossut kastuivat ja askeleita joutui miettimään enemmän kuin päivänvalossa, mutta fiilis oli loistava. Oman jännityksen ensikertalaisiin toi se, kun yhdeltä ryhmäläiseltä loppui akku otsalampusta. Hän pääsi sitten juoksemaan kahden lampullisen väliin ja homma jatkui. Totesi kyllä, että onneksi ei ollut yksin...

Juoksun jälkeen, kun kyselin ajatuksia, olivat kaikki sitä mieltä, että lähtevät toistekin. Suurin osa oli kuitenkin sitä mieltä, että yksin heitä ei metsään saisi. Pitivät minua hieman hulluna, kun kerroin, että juoksen lähes aina yksin. Pari myös lisäsi ostoslistalle uuden tai tehokkaamman otsalampun. Se onkin hyvä sijoitus, jos meinaa enemmänkin juosta pimeässä.

Mian vinkit polkujuoksuun pimeällä

Ennen lenkkiä:

• Lataa otsalamppu tai vaihda paristot.
• Suunnittele lenkki etukäteen. Aluksi kannattaa suosia tuttuja polkuja.
• Lataa varuiksi myös puhelin ja muista ottaa se mukaan.
• Ilmoita jollekin, mihin päin suuntaat.
• Älä katso kauhuelokuvaa (tai katso, jos pidät extra jännityksestä).
• Varusteet kelin mukaan. Ehkä astetta paksummat sukat voisi olla paikallaan, jos varpaat ovat herkät palelemaan.
• Jotkut tykkäävät goretex-kengistä, sillä todennäköisesti metsässä on märkää. Jackal GTX on tähän loistava valinta.

Lenkillä:

• Säädä otsavalon tiukkuus. Voi saada aikaan päänsäryn, jos on liian tiukalla –kokemusta on.
• Säädä valon suunta ja teho.
• Vauhdin hidastaminen, ennen kuin tottuu juoksuun.
• Katse voi olla vähän lähemmäs jalkoja kuin valoisalla polulla.
• Talven pimeässä juossut polut nousee kevään polkujuoksuissa arvoonsa, kun maastonluku taito kehittyy reippaasti pimeässä.
• Kuuntele. Nauti. Keskity.