Ikimuistoisia hetkiä NUTS Karhunkierrokselta

Polkujuoksun aktiivisimman kilpailukauden päättyessä on hyvä hetki suunnata katse jo ensi vuoteen ja suunnitella omaa kisakalenteria. Vaikka kansainvälisten kilpailujen osalta tilanne on yhä epävarma, kotimaisten kilpailujen osalta ensi kausi näyttää kuitenkin lupaavalta ja jännittävältä. Ilouutisia tuli muun muassa NUTS Karhunkierrokseen liittyen, jonne tuli 500 lisäpaikkaa. Ensi vuoden kisoja odotellessa palatkaamme hetkeksi ajassa taakse päin.

Asta Heikkala nostaa tiimiesittelyssään parhaaksi kisakokemuksekseen vuoden 2014 NUTS Karhunkierroksen, joka kulkee hänen mukaansa myös nimellä "Munahanki-Karhunkierros". Asta sijoittui kilpailuissa 55 kilometrin matkalla toiseksi, vaikka paikoitellen korkea lumihanki hidastikin matkantekoa. Jo alkumatkasta hän päätti, että juoksee kaikki reittiosuudet, joissa lunta on alle polven, minkä ansiosta hän pääsi etenemään kohtuullista vauhtia. Matkan varrella iski välillä epätoivo, välillä ilo nousi pintaan, mutta maalissa hänet valtasi helpotuksen tunne. NUTS Karhunkierros jäi kaikkine kokemuksineen Astan muistoihin ikimuistoisena kilpailuna.

Myös Ville Siukkolan ja Mia Tuoriniemen mieleenpainuvimmat kisamuistot ovat NUTS Karhunkierrokselta. Ville juoksi siellä ensimmäisen 55 kilometrin matkansa, mikä oli hänen pisin kilpailumatkansa siihen asti. Kilpailu ylitti hänen kaikki odotuksensa. Mia puolestaan teki vuoden 2019 kisassa nappisuorituksen. Onnistunut suoritus nousi parhaaksi kisakokemukseksi etenkin, kun edellisvuonna sama matka tuotti hänelle vaikeuksia.

NUTS Karhunkierrosta on kehuttu kauniista kisareitistä ja hyvästä huollosta. Toisaalta vaihteleva sää on tarjonnut kisaajille jännitystä matkan varrelle. Seuraavaksi Antti Itkonen ja Jukka Kukkonen jakavat kokemuksiaan aiempien vuosien NUTS Karhunkierroksilta.

Lisäjännitystä vaihtelevasta säästä

Keväällä järjestettävä NUTS Karhunkierros tarjoaa meille polkujuoksijoille jännitettävää monella tavalla. Koska kisa järjestetään toukokuussa, suurimmalle osalle osallistujista se on kauden ensimmäinen polkujuoksukilpailu, tai ainakin ensimmäinen ultramatka vuodelle. Monipuolisten matkavaihtoehtojen vuoksi se houkuttaa myös monenlaisia juoksijoita. Yksi asia NUTS Karhunkierrokseen liittyvissä spekuloinneissa nousee esille yli muiden. Se on sää. 

Harvana talvena on joulupukki ehtinyt rekeään pakata, kun juoksufoorumilla tai sosiaalisessa mediassa jo aletaan miettiä kastuuko Karhunkierroksella sukat tai tarkeneeko perusmatkan yöosuudella shortsit jalassa. Entä pitääkö kengissä olla nastat pohjassa? Kilpailu järjestetään touko-kesäkuun vaihteessa, joten likipitäen kaikki on mahdollista, mutta se on yksi kilpailun viehätyksestä.

Olen itse osallistunut Karhunkierrokselle viisi kertaa. Vuonna 2016, kun juoksin ensimmäisen satamailiseni, oli todella kaunis ja kirkas sää. Päivällä lämpötila nousi 20 asteen yli, mutta tyyni yö laski lämpötilan paikoitellen pakkaselle. Useampana vuonna on vihmonut vettä tai jopa hetkittäisiä raekuuroja, mutta se ei ole menoa haitannut. Yhtälailla reitiltä on aina hymyssä suin palattu. Vuonna 2018 saimme maistaa ennätys kuivaa keliä, kun lämmin sää ja kuiva kevätpäivä verotti juoksijoiden voimia. Oma juoksuni sujui silloin mallikkaasti, ja tuloksena olikin sen hetkinen reittiennätys satamailisella perusmatkalla.

Ikimuistoisin Karhunkierros oli kuitenkin ensimmäinen kerta vuonna 2014, jolloin kilpailu järjestettiin jo toukokuun alkupuolella. Sulaa polkua ei juuri tarjolla ollut, vaan matkaa tehtiin osin jäisellä alustalla ja enimmäkseen hangessa. Parhaillaan lunta oli reiden puoliväliin. Osallistuin tuolloin 83 kilometrin matkalle, joten kahlattavaa riitti liki koko päiväksi. Mainittakoon, että tuona vuonna sadan mailin matkalla ei maaliin päässyt yhtään juoksijaa. 

Huolto kunnossa

Osallistuin ensimmäisen kerran NUTS Karhunkierrokselle 2019. Juoksin 83 kilometriä Hautajärven napapiiriltä Rukalle. En ollut koskaan aiemmin kulkenut edes osittain tätä legendaarista vaellusreittiä. Maisemat olivat kuohuvine koskineen upeita.

Ultramatkoilla nesteen ja energian tankkaus on tärkeää. Kannoin kaksi puolen litran vesipulloa ja muutamia energiageelejä. Oulangan luontokeskuksessa 27 kilometrin huollossa saimme ennen lähtöä jätetyt omat huoltokassit.

NUTS huomioi hienosti vegaanit ja keliaakikot. Huoltopisteillä oli kasvispohjaisia ja gluteenittomia vaihtoehtoja, mistä täydet pisteet kisajärjestäjille.

Juuman 59 kilometrin huoltopisteeltä lähtiessäni lensin yllättäen turvalleni hiekkatiellä. Kilpakumppanit tulivat tarjoamaan apua, mutta nousin heti ylös ja jatkoin nolona matkaa syljeskellen likaa suustani. Vaikka rakastuin ensinäkemältä Karhunkierrokseen, en silti olisi halunnut suudella sitä!

Kisasta jäi kuitenkin hyvä maku suuhun, koska Konttaisten 76 kilometrin pisteen jälkeen kuuntelimme radiosta Suomi-Venäjä MM jääkiekko-ottelun selostusta, ja huusimme kurkku suorana Suomen voittaessa 1–0. Karhunkierrokselle palaan varmasti vielä uudestaan!